Daytour to Key West

Key West on kaupunki ja samalla saari, joka on koko Yhdysvaltojen eteláisin piste mantereella. Saareen páásee ajamalla yhteensá 32 pienen saaren ja 42 sillan muodostaman meritien kautta. Matkaa pelkástáán Miamista on yli 200km ja saari onkin hyvin láhellá Kuubaa, noin 170km. Viivytimme Key Westiin láhtóá aivan viime tippaan sateisten kelien takia. Moottoritiet ovat táállá aina ruuhkaisia vaikka kaistoja on paikoitellen kuusi ja siksi láhdimme matkaan aikaisin aamulla. Ajomatkaa perille kesti parin lyhyen tauon kanssa noin 6-7 tuntia. Jos olisimme láhteneet vielá aikaisemmin, olisimme válttyneet pahimmalta aamuruuhkalta. Loppumatka on tavallista ajotietá ja nopeusrajoitus ei ole kovin korkea. Siksi matkanteko kestáá. Lisáksi alueella on nopeusvalvontaa ja Tonin vanhemmat joutuivatkin pysýtetyiksi nopeuden takia kun tekivát itse samanlaista páiváretkeá tánne. Key Westin saarella on vakinaisia asukkaita vain alle 30 000, mutta turisteja sitákin enemmán. Saarella náhtáváá on pastellinváriset piparkakkutalot, kirjailija Ernest Hemingwayn kotitalo ja rento rantaelámá. Alunperin meillá oli tarkoitus viettáá aktiivinen vesiurheilupáivá, mutta koska emme olleet buukanneet mitáán retkeá jái se tekemáttá. Snorklaus yms aktiviteetteihin láhtó olisi ollut jo aamulla. Siksi jos táállá haluaa tehdá jotain aktiviteettia kannattaa varata ainakin pari páiváá aikaa. Key Westissá on rantoja, mutta vesi on matalaa eiká uimaan oikein páássyt. Lisáksi jotain haisevaa meriruohoa lillui koko rantaviivan táydeltá. Veden pitáisi olla kirkasta kauempana rannasta johon páásee erillisille sukellus ja snorklausretkille. Veneitá ja kanootteja voi myós vuokrata itsenáisesti tai oppaan kanssa ja luontoon páásee tutustumaan sitenkin.

Nákymiá Key Westistá

Florida Lantana

Sunshine State Florida ei ollutkaan niin aurinkoinen

Koko maailman sáá tuntui olevan sekaisin. Suomessa leutoa, eiká lunta vielákáán, USAn itárannikolla kylmáá ja Floridassakin poikkeuksellisen sateista ja viileáá. Haaveet loikoilusta rannalla tai altaalla jáivát ainakin hetkeksi. Olimme siis saapuneet edellisená yóná 3.-4.1.-14 Miamista pohjoiseen, noin 61 mailia, kaupunkiin nimeltá Lantana. Alue on West Palm Beachia joka on suomalaisten suosiossa ja lóytyy tááltá suomi-talokin seká Suomen mukaan nimetty katu. 

Aikaa Lantanassa oli niin runsaasti ettemme tehneet mitáán tarkkoja suunnitelmia tai aikatauluja. Minulla ja Tonilla olisi lento Miamista Rio de Janeiroon vasta 16.1. ja Tony ja Sami láhtisivát Meksikoon noin kolmen viikon kuluttua. Páátimme vain aluksi ettá kávisimme NHL matsissa ja Key Westiin suunnittelimme myós ajavamme. Lantanan kaupunki on vanha kalastajakylá jossa asukkaita on vain reilu 10 000. Kaikki peruspalvelut sieltá lótyivát ja ensimmáisiná páiviná láhinná tutustuimme kaupunkiin, laitoimme asunnolla ruokaa, kávimme salilla ja ajelulla vuokraamallamme autolla. Válimatkat ovat niin pitkiá táállá ettá kávellen on turha láhteá mihinkáán. Paikalliset liikkuvatkin joka paikkaan isoilla autoillaan, mitáán pieniá ekoautoja ei náy kenellákáán. Polttoaine on táállá suomalaisittain tosi edullista ja vaikka autot kuluttavat paljon ei liikkumiselle tule hintaa kovinkaan paljon. 

Liikkuminen on káytánnóssá mahdotonta ilman vuokra-autoa ja vuokraus etenkin isommalla porukalla tulee edulliseksi tavaksi liikkua ja tehdá asioita.

 

 Vettá tuli  kerralla niin paljon ettá parkkipaikoille kertyi sitá hetkessá yli 20cm eiká autoillessa meinannut náhdá mitáán.

 Ostoksilla láhimarketissa. Valikoimaa riitti ja pakkaukset olivat játtikokoisia!

 Kaiken ravintolaruokailun jálkeen oli ihana laittaa itse ruokaa.

Kun kelit eivát vielákáán suosineet, alkoi mietityttáá ettá miká oli ollut ajatus viettáá Floridassa náin pitkán aikaa. Kaikki tekeminen on pitkán ajomatkan takana ja maksaa aika paljon. Orlandossa olisi ollut Disneyland, Universal Studiot, eláin ja vesipuistoja jne jne, mutta sinne olisi pitányt jáádá ainakin pariksi páiváksi koska pelkástáán Disneyworld on niin iso paikka ettá siellá on oma bussi ja junaverkosto ja erillinen downtown. Muut eivát oikein kiinnostuneet ehdotuksestani joten se jái tekemáttá. Láhdimme kuitenkin yhdessá katsomaan NHL peliá láhelle Fort Lauderdalea josta myós Karibianristeiliját láhtevát. Peli pelattiin BB&T areenalla joka sijaitsee oikeammin Sunrise nimisessá paikassa ja se on valmistunut 1998. Areenalle mahtuu noin 19 000-22 500 katsojaa, riippuen onko siellá konsertti vai joku urheilupeli. Táállá on suhteellisen edullista matkustaa taksilla, joten páátimme viettáá samalla viikonloppua Miamissa ilman ettá kenenkáán tarvitsisi olla kuskina. Asuinkerrostalossamme on koko ajan vastaanotto/vartija joka soitti meille taksin. Olimme váhán liian myóháán liikenteessá ja ruuhkan takia myóhátyimme hiukan pelistá. Koko 44 mailin matka kesti yli tunnin ja taksille tuli hintaa noin 120 dollaria. Ostimme liput peliin paikan pááltá ja ne maksoivat 64.50dollaria. Mitáán alennuksia ei saanut vaikka ensimmáinen erá oli jo alkanut. Ehdimme lopulta seuraamaan matsia vasta toisen erán alusta. Pelissá oli mahtava tunnelma vaikka jáákiekko ei muuten kiinnostaisikaan. Kokemuksen arvoinen káynti kokonaisuudessaan. 

Areenalla oli tosi kylmá ja kunnon takki olisi kannattanut ottaa mukaan

Edellisessá kuvassa takanamme istui paikallinen vanhempi pariskunta. Aloimme jutella heidán kanssaan erátauolla ja selvisi ettá he asuvat Lantanassa. Alunperin meillá oli tarkoitus láhteá juhlimaan Miamiin mutta sinne olisi vielá matkaa ja taksi tulisi maksamaan taas yli 100 dollaria + tietenkin paluu yóllá varmaan paristaa tai enemmán. Pariskunta tarjoutui viemáán meidát takaisin asunnollemme, mutta etenkin kavereillamme oli hinku páástá viettámáán iltaa. Tehtiin kompromissiratkaisu ja saimme kyydin Fort Lauderdalen keskustaan johon jáimme illaksi. Vaikka Fort Lauderdaleen ei ollut kuin noin puolen tunnin ajomatka ei pariskunta ollut koskaan káynyt siellá aikaisemmin. Onneksi meillá oli ladattu puhelimiin Floridan kartat ja saimme navigaattorin káyttóón.

Táállá olessamme rahaa kului yli suunnitellun pelkástáán auton vuokraan, majoitukseen, syómisiin ja polttoaineisiin. Ei paras kohde kun on náin pitkállá reissulla. Válillá oli myós hankaluuksia keksiá sellaista tekemistá jota kaikki halusivat vaikka meitá oli vain neljá. Joka paikkaan mennákseen tarvitsi auton ja siksi emme voineet Tonin kanssa kahdestaankaan oikein mitáán tehdá. Kaikki tekeminen myós maksaa ja kukaan ei oikein ollut valmis maksamaan paljoa jostain jota ei oikeasti halunnut. Siksi emme tehneet oikein mitáán vaikka aikaa oli paljon. Loppuaikana kávimme kuitenkin Lion Country Safarilla, joka sijaitsi West Palm Beachilla. Se on avoin eláintarha johon ajetaan joko omalla tai puiston vuokra-autolla ja eláimet ovat siellá vapaana yhden suuremman aitauksen sisállá. Ainoastaan petoeláimet ovat aidattu vielá erikseen. 

 Puistossa ajelua varten saimme esitteet ja cd-oppaan kuunneltavaksi.

Sateet alkoivat lopulta rauhoittua ja páásimme nauttimaan rannasta. 

Parin rantapáiván jálkeen, ennen lentoamme Brasiliaan kávimme vielá Tonin kanssa mielettómán suurella outlet-ostarilla. Sawgrass Mill sijaitsee vastapáátá látká-areenaa jolla jo kávimme aikaisemmin. Jotenkin sitá ei vaan meinaa oppia kuinka kaikki on niin suurta. Láhdimme vaan muutama tunti ennen sulkemisaikaa pyórimáán sinne, vaikka siellá saisi helposti menemáán pari kokonaista páiváákin. Alue on hieno ja siellá on ravintoloita, leffateatteri jne. joten tekemistá riittáá ostosten lisáksi. Ehdimme káytánnóssá juosta osan alueesta lápi ja teimme vielá váhán lisáá ostoksia. Matkatavaraa alkoi olla jenkkiviikkojen jálkeen sen verran liikaa ettá páátimme láhettáá turhaa tavaraa takaisin Suomeen. Pahvilaatikollinen, muistaakseni noin 10 paunaa maksoi kaikkineen 65 dollaria. Ihan kohtuullinen hinta kun saimme kuitenkin merkkiostoksia alennushintaan. Náhtáváksi jáá milloin ja millá tullihinnoilla paketti saapuu Suomeen...

Hyvästi Miami

Historic Miami River Hotel. Tunnin bussimatka Miami Beachille ei huvittanut, joten jäätiin altaalle. 

Taisin jo mainita Miamin ja varsinkin lähellä rantaa olevien hotellien hinnoista ja tasosta, joten valitsimme downtownista edullisemman vaihtoehdon. Valinta oli sattumalta loistava, vaikka huoneemme oli pikkuruinen eikä vessassa ollut edes ovea ;) Muuten paikka oli tosi siisti ja henkilökunta mahtavaa...koko ajan valmiina auttamaan ja saatiin käyttää respan koneita ja tulostimia joten pystyttiin hoitamaan matkajärjestelyjä ja työjuttuja. Aamupalaa kyllä jouduttiin hakea kaupasta kun hotellin tarjoama oli instant-kahvia, paahtoleipää ja hilloa joka sekin loppui toisena aamuna. Saatiin onneksi käyttää omien eväiden säilytykseen henkilökunnan jääkaappia.

Miami Beach muistutti mitä tahansa turistipaikkaa jossa myydään kalliilla krääsää ja sisäänheittäjiä on joka kuppilan ja ruokapaikan edessä. Mielestämme downtown oli se oikea Miamin keskusta jossa asui paikallisia ja oli muutenkin kivempia kauppoja ja ravintoloita ja tietenkin edullisemmat hinnat. Toki Miamin ranta on käymisen arvoinen paikka ja kävimmekin siellä muutaman kerran iltaseltaan kävelemässä ja katsomassa ihmisvilinää. Aurinkoa yritimme ottaa hotellin uima-altaalla aina kun paistoi tai tarkeni. Miami Beachille kesti bussilla noin tunnin ruuhkien takia ja kerran takaisintulo yli 2h eikä jaksettu sinne rantalöhöilemään lähteä. Kaikki muut hotellin asukkaat olivat päivän aina pois joten saimme olla aika VIP-oloissa altaalla!

Iltakävelyllä Miami Beachilla

Vuoden vaihdetta vietettiin Tonin kavereiden kanssa Miami Beachilla. He olivat varanneet ja ennakkoon maksaneet illallisen hienosta ravintolasta. Asia oli jäänyt meille jotenkin vähän epäselväksi, mutta emme saaneet enää peruttua varausta vaikka se ylittikin monen päivän budjetin. Jäimme siis syömään yhdessä heidän kanssa, mutta jatkoille ei enää raaskittu mennä. Liput ja parin tunnin vapaa juominen yökerhossa olisi maksanut lisää parisataa dollaria. Tästä saatiin keskenämme pieni kina aikaiseksi kun molempia tietenkin harmitti rahanmeno ja se että odotukset isoille bileille oli niin kovat....no, se oli vaan yksi ilta eikä enää harmita. Pakko vaan luopua joistain asioista pitkällä reissulla ja tehdä niitä sitten joskus toiste.

Seuraavana päivänä ei krapula vaivannut ja lähdimmekin shoppailemaan tai katselemaan,(kuten totesin) isoon Aventura Mall -ostoskeskukseen. Mahtava paikka ja ihania kauppoja...ehkä vähän veitsen kääntämistä haavassa kun isoja hankintoja ei voinut tehdä. Tavaraa tarttui joka tapauksessa mukaan enemmän kuin piti, eli meidän oli yritettävä saada ne joko Tonin vanhempien mukana Suomeen tai lähetettäävä erikseen lentorahtina. Lopulta kävi niin että appivanhempi-raukat joutuivat ostamaan uuden laukun meidän tavaroita varten....Kiitos sinne!

 Aventura Mall:in joulukuusi

Viimeinen päivä Miamissa. Samaan aikaan Polaaripyörre oli tuonut USA:n pohjoisosiin jäätävää ilmaa ja New York oli julistettu hätätilaan. Täälläkin se tuntui ja edellisenä päivänä ostetulle hupparille tuli käyttöä. Kavereidemme oli tarkoitus lentää samana päivänä Miamiin ja hakea meidät mukaansa ja jatkaisimme sitten yhdessä matkaa Miamista pohjoiseen, West Palm Beachille. Lentoja oli kuitenkin peruttu ja jäimme vaan odottelemaan kaupungille miten tilanne ratkeaisi. Odotellessa ehdittiin juoda muutamat drinkit rantabaarissa.

"Yhillä"...juotavaa olikin työksi asti ;)

 Ja toisilla....ja kolmansilla, kun ei voinut muuta kuin odottaa.

Uskomatonta, mutta totta. Kaverimme olivat päässeet muutamien onnekkaiden joukossa lähtemään Nykistä vielä samana päivänä. Huvittavaa että Suomessa oli lämpöasteita ja täälläpäin kylmää sekä lumisadetta. Toivottava vain että tilanne kääntyisi normaaliksi pian. Lopulta pääsimme siis lähtemään kohti Lantanaa jossa olimmekin perillä vasta myöhään yöllä. Päivän odotus todella palkittiin...huoneisto oli 120 neliöinen lukaali jossa meillä oli oma iso makuuhuone ja kylppäri. Sänkykin oli niin korkea että melkein tarvitsin tikkaat sinne kiivetäkseni. Amerikan malliin!!! Tämä olisi meidän koti seuraavat 11 päivää ja nyt sai kotiutua oikein kunnolla.

Paluu Miamiin

Meksikosta lähtiessä vielä paistoi kauniisti

Meksikon päivän jälkeen risteilyä oli jäjellä yksi täysi päivä merellä ja sitten paluu Fort Lauderdalen satamaan maanantai-aamuna 30.12. Sunnuntaina merellä oli pilvistä ja kylmää ja yritimme vain saada ajan kulumaan. Onneksi kuntosali oli niin loistava että saatiin tehtyä kunnon treenejä, jotka muuten matkalla jäisivät aika vähiin. Salin päälle mentiin lillumaan porealtaan superkuumaan veteen ja nautittiin tästä luksuksesta niin kauan kuin sitä riittäisi. Missään muussa kohteessa ei näin upeissa puitteissa kuitenkaan oltaisi. Edellisen illan "in the Air" -show oli mahtava ja sen perusteella käytiin katsomassa vielä illallisen päälle Saturday night fever. Jälleen kerran oltiin suut ammollaan. Olen käynyt teattereissa jonkun verran muutenkin, mutta ei koskaan ole ollut näin hienoja lavasteita eikä esiintyjiä. Aivan upea kokemus!

Takaisin Floridassa -Sunshine Statessa, joka näytti pilviseltä. Pohjois-Amerikassa on nyt säät sekaisin. Nykissä lunta ja jääkylmää, Losissa hellettä ja Miamissa rankkoja vesisateita. Toivotaan että kelit paranisivat, nyt oli kuitenkin päästävä takaisin Miamiin. Halusimme viedä isot matkalaukut itse ulos laivasta ettei niitä tarvitsisi enää odottaa satamassa kun se kerta oli tähän suuntaan mahdollista. Ulosmenoajat olivat ennalta määrätyt, klo 7:30 tai 10:00. On se kumma kun ei vaan voi kävellä pois kun haluaa...jouduimme siis odottelemaan ulosmenolupaa aamupalan jälkeen joka loppui paluuaamuna jo 8:30.

Kaupungille pääsyä varten olin jo Suomessa selvittänyt että satamasta pitäisi päästä Miamiin busseilla, mutten tutkinut asiaa sen tarkemmin. Oletin että homma toimisi vähän kuin Suomessakin ja julkisia menisi runsaasti joka suuntaan. Satamassa selvisi että Charter-bussit veivät vain omia ryhmiään Fort Lauderdalen lentokentälle ja Miamiin emmekä päässeet kyytiin. Lähin autovuokraamokin olisi kuulemma lentokentällä. Päätettiin että otetaan taksi Miamiin asti, koska se tulee halvemmaksi kuin taksi ensin kentälle ja sitten vielä auton vuokraus. Me pärjättäisiin hyvin muutama päivä pelkillä julkisillakin. Kaverimme Sami ja Tony olivat tulossa Miamiin 3.1. ja siitä lähtien meillä olisi auto käytössä. 

Taksikuski ei osannut kovin hyvin englantia, eikä tiennyt paikkaa johon halusimme Miami downtownissa. Onneksi oli se oma navigointiohjelma kännykässä. Kyyti maksoi 70$, matkaan nähden vähän, kun satamassa seistiin ensin ruuhkassa (kuitenkin vähän liikaa päiväbudjettiin). Ei voi mitään, pääasia että saatiin joku kyyti, ei sieltä kävelläkkään voinut. Oltiin varattu neljäksi yöksi Miami Historic River -hotelli. Valinta tehtiin New Yorkissa kriteereillä: Beachilla oli kallista ja tämä paikka oli hinnan, kuvien ja arvostelujen perusteella paras. Kuitenkin 110$/yö. Sijainnin pitäisi sentään arvostelujen mukaan olla loistava. Matkalla hotellille tehtiin joku oma navigointivirhe...osoite oli ilmeisesti kirjoitettu väärin. Näitä katuja on täällä niin miljoona ja ne on nimetty numeroin ja ilmansuunnin eikä niillä ole sellaisia nimiä kuin Euroopassa. Jouduimme taas parin mailin kuntoilureissulle :)

Hotelli koostui erivärisistä puutaloista. Me asuimme söpön vaaleanpunaisessa .

Hotellin sisäänkirjautuminen olisi ollut kahdelta ja kaikista aamun säädöistä huolimatta siihen olisi vielä yli kaksi tuntia. Onneksi huone olikin siivottu ja saimme sen heti. Ennen kuin kuitenkaan ehdimme respasta mihinkään, tapasimme suomalaisen Eila-rouvan, joka oli ollut tässä hotellissa muutama viikko sitten, jättänyt kaikki talvivaatteet säilytykseen ja lähtenyt kiertämään Floridaa. Palatessaan tavaroita ei sitten löytynytkään mistään ja hänellä olisi seuraavana päivänä lento takaisin Suomeen. Hotellin vastaava antoi neuvotteluiden jälkeen hyvitykseksi rahaa ja ilmaisen seuraavan yön. Rouva myös vaati että joku ajaa hänet ensin pankkiin, sitten kaupoille ja vielä seuraksi hankkimaan uusia talvivaatteita. Toni ehti kuitenkin sopia että me voitaisiin lähteä shoppailukavereiksi. Tehtiin samalla ystävällinen teko ja saatiin kyyti kaupungille ;) 

Matkalla Baysiden kaupoille aurinkokin alkoi paistaa

Shoppailupäivä porukalla oli mukavaa. Nähtiin downtownia, käytiin lounaalla thai-ravintolassa ja tehtiin itsekin pieniä ostoksia Macysin alennusrekeistä. Suurin ilo taisi olla Eilalla, hehkutti moneen kertaan että ei olisi yksin selvinnyt tästä kun oli niin järkyttynyt. Ikinä ei ole vastaavaa sattunut vaikka matkustelee aina yksin. Rohkea nainen! Kertoo siitä että jos jotain haluaa oikein niin sen eteen pitää tehdä töitä ja rohjeta hypätä uusiin seikkailuihin.

Cozumel-Mexico

Risteilijä saapui Mexicon Cozumeliin lauantai aamuna 28.12. Olimme pakanneet edellisenä iltana sukellustavarat vahingossa edellisen sukellusreissun jäljiltä jääneeseen IKEA-kassiin. Olipa onni, ei olisi muuten saatu yhtä helposti kuljetettua räpylöitä, märkäpukuja yms. rantaan ja veneeseen. Päiväksi oli luvattu sadetta, mutta aamu ainakin näytti aurinkoiselta ja oli kuuman kosteaa. Toisaalta me nyt kastuttaisiin joka tapauksessa vaikkei sataisikaan. Tapaaminen oli sovittu 9:15 tax free kaupan eteen. Luulimme että sillä tarkoitettiin laivan viinakauppaa ja siinä harhaillessa myöhästyttiin vartti tapaamisesta, joka olikin satamakaupan edessä. Muutamat muut sukeltajat jo narisivat selkämme takana hermostuneena ja yksi divemastereistakin oli aika kireän oloinen paimentaessaan kahta eri turistisukellusryhmää.

Ryhmät olivat jaettu sen mukaan millä laivalla risteilimme. Sukelluskokemusta kaikilla oli kuulemma vähintään advancedin verran, joten enää muita jakoja tässä vaiheessa ei tehty. Marssimme Sand Dollarsin toimipisteeseen josta sai loput puuttuvat tarvikkeet, meille vain tasapainotusliivit. On todellakin vaivan väärti raahata mukana omia sukellustarvikkeita, sen verran kulahtaneita lainatavarat oli.

Paikallinen PADI-keskus; SandDollars. Seuraavaksi veneeseen ja sukelluspaikalle.

Ensimmäiselle sukelluspaikalle oli parinkymmenen minuutin ajoaika. Samalla valmistauduttiin veteenmenoon.

Veneessä jakauduimme kolmeen pienenpään ryhmään. Meidän porukassa yhteensä seitsemän sukeltajaa ja divemaster. Matkalla käytiin läpi sukelluspaikan profiilia, suunnitelmaa ja erilaisia ohjeita. Alue on luonnonpuistoa ja menisimme riutan reunalle sukeltamaan. Hanskat, puukot ja öljypohjaiset aurinkorasvat olivat kiellettyjä, säännöistä oltiin tosi tarkkoja. Aurinkorasvakielto johtuu siitä, että tutkimusten mukaan niiden kemikaalit vahingoittavat riutan eläimistöä ja koralleja. Samalla kuulimme että vaikka pulloissa olisi vielä ilmaa, nousisimme pintaan viimeistään 40 min. pohja-ajan jälkeen. Yritimme saada neuvoteltua vähän lisäaikaa ja sovimme lopulta niin että menemme ensimmäisinä veteen ja nousemme viimeisinä.

 Ensimmäisen sukelluksen jälkeen hyvät fiilikset!

Molemmat sukellukset ylittivät odotukset. Näkyvyys oli hyvä ja nähtävää oli paljon. Korallit olivat oikeasti värikkäitä elossa olevia eikä mitään kuolleita harmaita muumioita. Nähtiin paljon erilaisia kaloja, myös pari haita! Vaikka vesi oli pohjallakin +27-asteista, palelin jo ensimmäisellä sukelluksella. Tiesin sen ennakkoon ja olinkin vuokrannut kokopuvun ja käytin lisäksi omaa huppua. Suurin osa sukelsi lyhyellä puvulla ja osa vain shortseissa....hyiiiii!!

Veneessä juteltiin divemasterin kanssa joka oli ihan huipputyyppi. Ehdotti että vuokrattaisiin skootteri ja ajettaisiin saari ympäri, siihen kun kuulemma menisi vain 1,5h. Todellisuudessa aikaa ei jäänyt kun sukellusten jälkeen oli palattava laivaan käymään kuumassa suihkussa ja syömään nopea lounas. Päädyimme siis vaan kävemään lähialueella. Taxfree kaupoissa oli kallista alkoholia, suklaata ja hajuvesiä myynnissä. Ostimme vain jotain lääkkeitä mitä sai täältä ilman reseptiä ja kävimme juomassa meksikolaiset bisset rantabaarissa jossa oli wifi. Oltiin oltu monta päivää ilman nettiä ja oli muutamia hotellivahvistuksia tekemättä joten ne saatiin hoidettua samalla.

Cozumelin pieniä söpöjä rantoja 

Sukelluksen jälkeen kylmä olut maistui, vaikka vähän jäi harmittamaan ettei ehditty nähdä saarta enempää

Illalla käytiin tekemässä salitreeniä, (vaikka sukellusten jälkeen ei saisi hirveästi rehkiä) ja ajateltiin myös tehdä jotain muutakin ettei menisi risteilyrahat ihan hukkaan. Laivan teatterissa oli joku show illallisen jälkeen ja päätimme mennä sinne. Siiiiis WOW mikä kokemus. Kaksikerroksinen sali, aivan mielettömiä laulajia, tanssijoita, sirkustemppuja, huikeat lavasteet...kaikki!!!! Vähän samalla tyylillä tehty kuin Sirque du Soleilin showt joita olen katsellut tv:stä. Harmi ettei sieltä ole kuvia, vaikkei ne antaisikaan mitään oikeaa kuvaa ja tunnelmaa jota siellä oli. Ja se naispäälaulaja, en ole koskaan, ikinä missään kuullut että joku laulaa niin upeasti livenä! Nyt alan ymmärtää risteilyjen viehätyksen. Täällä on se tietty taso ja tarjonta kaikessa jota ihmiset tulevat hakemaan yhdeltä lomalta. 

Risteillen Meksikoon

Joku uskalias menossa kokeilemaan surffausta

Kaikkien pitkien yö- ja päiväunieni jälkeen heräsin toiseen risteilyaamuun niin virkeänä että päätin lähteä juoksemaan kuntosalin juoksumatolle. Toni oli edelleen ollut kipeä ja jäi jatkamaan unia. On kuulemma ärsyttävää yskiä ja valvoa yöt kun toinen nukahtaa jo matkalla tyynyä kohti. Onhan se varmasti, mutta minkäs mahtaa kun unta vaan tuntuu riittävän. Aamuhölköttelyn jälkeen lähdimme yhdessä a la carte aamiaiselle jonka jälkeen suuntasimme suoraan laivan kannelle kun keli näytti lupaavalta auringonottoon. Molemmat oltiin niin innoissamme säästä että aurinkorasvan laittaminen jäi hiukan taka-alalle ja kärsimmekin seurauksista seuraavat päivät. Toni sai flunssan lisäksi vielä kunnon auringonpistoksen ja kuumeen eikä seuraavan yön unistakaan tullut mitään. Onneksemme aurinko paistoi vain muutaman tunnin ja siirryimme sisätiloihin heti kun alkoi pilvistyä.

Jo tässä vaiheessa molemmista alkoi tuntua että viisi päivää laivassa on ihan maksimi. Ahdistava tunne kun ei voi lähteä mihinkään ja varsinaista tekemistä ei sitten kuitenkaan ollut. Päivää rytmitti syöminen ja salitreeni sitten taas syötiin ja joka muussakin välissä. Ei hoikistumaan ainakaan pääse kovin helposti. Amerikkalaiset itse ovat kyllä aivan fanaattista risteilykansaa. Juteltiin muutamien kanssa ja kertoivat että risteilyllä käydään ainakin kerran vuodessa eikä välttämättä muulla tavoin matkusteta ollenkaan. Laivalla ollessa voi odottaa tiettyä tasoa jota normaalilla hotellimatkalla tuskin saa. Lisäksi risteilyväki oli isoilla porukoilla liikenteessä. Juhlittiin jotain 50-vuotista, vietettiin joulupyhiä yhdessä tms. Aika monilla oli yhtenevät risteilyasutkin. Joku väriteema tai painatetut t-paidat jossa joku hassu teksti. Yksi mies perusteli että risteilymatkustelu on halpaa isolla perheellä. Olivat olleet Pariisissa omatoimimatkalla ja huoneita piti samalle henkilömäärälle ottaa niin monta että matka tuli todella kalliiksi. Risteilyllä kuulemma saa jotain perhehuoneita ja tulee siten halvemmaksi. Olivat kuulemma Atlantinkin yli seilanneet risteillen ja käyneet mm. Helsingissä ja Tallinnassa.

Amerikkalaiset ovat myös aika välitöntä, avointa ja äänekästä porukkaa. Eivät häpeile sanoa ja tehdä. Normaaleina suomalaisina tunsimme itsemme vieläkin hiljaisemmiksi. Meitä vaivasi myös perus ujous ja asenne että "ei viitsi" tai "ei kehtaa". Tonia olisi houkuttanut mennä kokeilemaan surffausta mutta ei viitsinyt "kun kaikki katsoo". Olisi varmasti ollut yksi parhaista kun on lautaillut lapsesta asti ja surffannutkin aikaisemmin. Mutta on se niin noloa =) =) Jenkkikansa meni kyllä kokeilemaan taidoistaan välittämättä ja tytöiltä vaan bikinit lentelivät. Ei paljon menoa haitannut.

Meidän olisi kai pitänyt ottaa sama hällä väliä asenne, kiinnittää risteilyohjelma kaulaan ja seurata jatkuvasti tapahtumia ja pitää tiukkaa aikataulua tekemisten suhteen. Oli huvittavaa kuunnella perheenäitien kailotusta kuinka kuhunkin paikkaan mennään tiettyyn aikaan koko perheen kanssa ja illalla muistettava se tärkeä yhteiskuvaus. Se olikin suosittua. Potrettikuvia otettiin erilaisia taustoja vasten ja kukaan ei taaskaan nolostellut yhtään vaan poseerasivat erilaisissa asennoissa kameralle. Hauskaa porukkaa! Tai hauskaa seurattavaa ainakin. Hyvää bisnestä tällä kaikella ainakin tehtiin. Isoin kuvapaketti maksoi 290$ ja pienemmät 10 kuvan setitkin jotain toistasataa.

 Illallisella oli joka ilta oli joku asuteema; kaikki valkoista, tumma puku  yms...meillä ei kovin paljon valinnanvaraa reppumatkalaisina ollut ja se oli vaan hyväksyttävä.

 Kolmikerroksinen ravintolasali oli upea ja siellä soi elävä musiikki. Kolmen ruokalajin menun sai itse valita ja se vaihtui joka ilta. Toni otti tapansa mukaan aina kaksi pääruokaa että sai tarpeeksi lihaa (miehet!!) 

Ei innostuttu illalla osallistumaan love and marriage -visaan tai muuhunkaan ohjelmaan, mutta varasimme seuraavaa Meksikon-päivää varten kaksi sukellusta ja vuokrasimme märkäpuvut siitä huolimatta, että vesi olisi kuulemma 27-28 asteista. Hintaa huville tuli 119$/hlö. Aamulla tapaaminen olisi klo 9:15, joten päätimme mennä ajoissa nukkumaan ja jättää viinit illallisella väliin.

Nouse laivaan

Oltiin juuri ennen lähtöä Suomessa katsottu jenkkien tositeevee-ohjelmaa "vankilassa ulkomailla" ja vitsailtiin siitä että joku laittaa meidän matkalaukkuihin huumeita ja joudutaan elinkautiseksi Meksikoon. No, ihan mukavin mielin me marssittiin laivaan reput selässä. Isot matkalaukut tulisivat toivottavasti illemmalla perässä sellaisinaan kuin ne jätettiin parkkipaikalle odottamaan kuljetusvuoroa laivaan. Hyttikortteihin oli turvallisuussyistä merkitty vain hytin kolme viimeistä numeroa, jos se sattuisi häviämään, sillä se toimi samalla maksukorttina laivalla. Meidät kyllä kuvattiin laivaan mennessä ja ilmeisesti joka kerta kun korttia vinguttaa kassalla, tulee siihen samalla kortin haltijan kuva. Hyttimme oli kolmannella kannella. Molemmat luulimme että se on joku halvin koppi minkä laivasta saa ja yllätyimme kun avasimme oven. Hotellihuoneemme New Yorkissakin oli pienempi. Hytissä oli iso parisänky, ikkuna merelle, pieni oleskeluosio jossa sohva ja wc/suihku sekä eteisessä säilytystilaa matkalaukuille. Tästä alkaisi meidän luksusristeily...ei nyt ihan budjettimatkailua, mutta tuleepahan samalla koettua kun kerran Miamissa oltiin, (josta laivat yleisesti lähtevät.) En ehkä Suomesta asti lentäisi Floridaan vain risteilyn takia. 

 Nyt jo hymyilyttää kun enää liukuportaat ja ollaan laivassa

Suomalaisina suomalaisessa laivassa. Meidän "koppi" olikin meikäläisittäin luksushytti

Laivalla oltaisiin nyt seuraavat viisi päivää ja Miamiin palattaisiin juhlimaan uutta vuotta. Alkutöiksemme vaihdoimme kuivaa paitaa päälle laukkujen kuljettamisen jäljiltä ja lähdimme tekemään yleiskatsausta jättimäisestä laivasta. Heti selvisi, että etukäteen risteilyn hinnassa maksettujen ruokien sekä palvelurahojen lisäksi hintaan ei juuri muuta kuulunutkaan. Ostimme juomakapaketit molemmille joilla saisi juoda pistoolijuomia eli limuja ja soodavettä rajattomasti koko risteilyn ajan. Tämäkin maksoi 6,95$/pvä/hlö eikä sitä voinut ottaa vain osalle päivistä. Alkoholipaketit olisivat olleet jo kymppejä per päivä ja ultimate juomapaketti johon kuului kaikki drinkit maksoikin jo muistaakseni 79$/hlö/pvä. Päätimme että jos on pakko saada alkoholia niin se ostetaan sitten laseittain. Pelkkä kahden ihmisen risteily maksoi jo veroineen yhteensä 1200€. 

Oli pakko googlettaa muutamia faktoja tähän laivasta ja koko Royal Caribbean yhtiöstä. Royal Caribbean international omistaa 22 loistoristeilijää kuudessa eri laivaluokassa (Oasis Class, Freedom Class, Voyager Class,Radiance Class, Vision Class ja Sovereign Class). Royal Caribbean on perustettu 1968 Norjassa ja se omistaa kaksi maailman suurinta risteilyalusta, Oasis of the Seas ja Allure of the Seas. Laivat on rakennettu STX Europen Turun telakalla ja ne valmistuivat lokakuussa 2009 ja 2010. Varustamon laivat tekevät risteilyjä pääasiassa Karibialla, Välimerellä ja Alaskassa. Varustamo järjestää myös kausittaisia risteilyjä muun muassa Itämerellä (Wikipedia)

Liberty of the Seas jolla me risteilemme kuuluu toiseksi hienoimpaan Freedom-luokkaan. Laivassa on henkilökuntaa 1360, 10 uima- tai poreallasta, kiipeilyseinä, surffisimulaattori, luistelurata, teatteri, minigolfrata, ulkojuoksurata, jättikokoinen kuntosali, jooga/jumppasali, kokoustiloja, kappeli, lukuisia ravintoloita ja baareja, 3D teatteri, ulkoscreeni allasalueelle, taidegalleria, casino, kirjasto, spa/kauneushoitola, lapsille, teineille ja vauvoille tarkoitettuja omia alueita huvituksineen, koripallokenttä, ostoskatu jne... Laiva on täynnä tekemistä ja kaikki on mielettömän hienosti toteutettu. Mitään ei ole tehty vähän sinnepäin ja rahaa on todella laitettu haisemaan.

Hetken ihmeteltyämme upeaa laivaa lähdimme nauttimaan välipalaksi salaattia ja pizzaa jota sai laivan kävelykadulta. Olisi laivalta löytynyt kunnon lounasbuffetkin, mutta emme osanneet sitä aluksi etsiä tai kaivata ja jäimme nälissämme vain ensimmäiseen mahdolliseen ruokapaikkaan. Kaikki syömiset oli maksettu ennakkoon joten riitti että vain tilaa tiskiltä mitä haluaa. Palvelu ja ruoka olivat tasoa jota osasimme odottaakin tämän tason risteilijällä, kyllä täällä hyvin viihtyy.

Lounaan jälkeen kävimme varaamassa koko risteilylle a la carte ravintolasta pöydän. Illallisaikamme olisi joka ilta 20.30 mikäli sitä ei haluaisi erikseen muuttaa. Aikaisempi dinner olisi ollut puoli seitsemältä, mutta myöhäinen sopi meille paremmin, silloin ei myöskään ole perheitä pikkulapsineen häiritsemässä tunnelmaa. Huh, onpas lomailu rankkaa ja nyt oli aikaa ruokalevolle. Laivan lähtöön olisi vielä hetki eikä matkalaukkujakaan kuulunut. Saimme ne lopulta vasta vähän ennen kuutta ja sitten olikin kiire tekemään salitreeniä ennen illallista. On se aikataulu lomallakin ihmeen tiukka ;)

 Lasten uima-allasalue näytti aika ankealta pilvisenä lähtöpäivänä

Salitreenin jälkeistä hehkeyttä...äkkiä suihkuun ja illalliselle