Risteillen Meksikoon

Joku uskalias menossa kokeilemaan surffausta

Kaikkien pitkien yö- ja päiväunieni jälkeen heräsin toiseen risteilyaamuun niin virkeänä että päätin lähteä juoksemaan kuntosalin juoksumatolle. Toni oli edelleen ollut kipeä ja jäi jatkamaan unia. On kuulemma ärsyttävää yskiä ja valvoa yöt kun toinen nukahtaa jo matkalla tyynyä kohti. Onhan se varmasti, mutta minkäs mahtaa kun unta vaan tuntuu riittävän. Aamuhölköttelyn jälkeen lähdimme yhdessä a la carte aamiaiselle jonka jälkeen suuntasimme suoraan laivan kannelle kun keli näytti lupaavalta auringonottoon. Molemmat oltiin niin innoissamme säästä että aurinkorasvan laittaminen jäi hiukan taka-alalle ja kärsimmekin seurauksista seuraavat päivät. Toni sai flunssan lisäksi vielä kunnon auringonpistoksen ja kuumeen eikä seuraavan yön unistakaan tullut mitään. Onneksemme aurinko paistoi vain muutaman tunnin ja siirryimme sisätiloihin heti kun alkoi pilvistyä.

Jo tässä vaiheessa molemmista alkoi tuntua että viisi päivää laivassa on ihan maksimi. Ahdistava tunne kun ei voi lähteä mihinkään ja varsinaista tekemistä ei sitten kuitenkaan ollut. Päivää rytmitti syöminen ja salitreeni sitten taas syötiin ja joka muussakin välissä. Ei hoikistumaan ainakaan pääse kovin helposti. Amerikkalaiset itse ovat kyllä aivan fanaattista risteilykansaa. Juteltiin muutamien kanssa ja kertoivat että risteilyllä käydään ainakin kerran vuodessa eikä välttämättä muulla tavoin matkusteta ollenkaan. Laivalla ollessa voi odottaa tiettyä tasoa jota normaalilla hotellimatkalla tuskin saa. Lisäksi risteilyväki oli isoilla porukoilla liikenteessä. Juhlittiin jotain 50-vuotista, vietettiin joulupyhiä yhdessä tms. Aika monilla oli yhtenevät risteilyasutkin. Joku väriteema tai painatetut t-paidat jossa joku hassu teksti. Yksi mies perusteli että risteilymatkustelu on halpaa isolla perheellä. Olivat olleet Pariisissa omatoimimatkalla ja huoneita piti samalle henkilömäärälle ottaa niin monta että matka tuli todella kalliiksi. Risteilyllä kuulemma saa jotain perhehuoneita ja tulee siten halvemmaksi. Olivat kuulemma Atlantinkin yli seilanneet risteillen ja käyneet mm. Helsingissä ja Tallinnassa.

Amerikkalaiset ovat myös aika välitöntä, avointa ja äänekästä porukkaa. Eivät häpeile sanoa ja tehdä. Normaaleina suomalaisina tunsimme itsemme vieläkin hiljaisemmiksi. Meitä vaivasi myös perus ujous ja asenne että "ei viitsi" tai "ei kehtaa". Tonia olisi houkuttanut mennä kokeilemaan surffausta mutta ei viitsinyt "kun kaikki katsoo". Olisi varmasti ollut yksi parhaista kun on lautaillut lapsesta asti ja surffannutkin aikaisemmin. Mutta on se niin noloa =) =) Jenkkikansa meni kyllä kokeilemaan taidoistaan välittämättä ja tytöiltä vaan bikinit lentelivät. Ei paljon menoa haitannut.

Meidän olisi kai pitänyt ottaa sama hällä väliä asenne, kiinnittää risteilyohjelma kaulaan ja seurata jatkuvasti tapahtumia ja pitää tiukkaa aikataulua tekemisten suhteen. Oli huvittavaa kuunnella perheenäitien kailotusta kuinka kuhunkin paikkaan mennään tiettyyn aikaan koko perheen kanssa ja illalla muistettava se tärkeä yhteiskuvaus. Se olikin suosittua. Potrettikuvia otettiin erilaisia taustoja vasten ja kukaan ei taaskaan nolostellut yhtään vaan poseerasivat erilaisissa asennoissa kameralle. Hauskaa porukkaa! Tai hauskaa seurattavaa ainakin. Hyvää bisnestä tällä kaikella ainakin tehtiin. Isoin kuvapaketti maksoi 290$ ja pienemmät 10 kuvan setitkin jotain toistasataa.

 Illallisella oli joka ilta oli joku asuteema; kaikki valkoista, tumma puku  yms...meillä ei kovin paljon valinnanvaraa reppumatkalaisina ollut ja se oli vaan hyväksyttävä.

 Kolmikerroksinen ravintolasali oli upea ja siellä soi elävä musiikki. Kolmen ruokalajin menun sai itse valita ja se vaihtui joka ilta. Toni otti tapansa mukaan aina kaksi pääruokaa että sai tarpeeksi lihaa (miehet!!) 

Ei innostuttu illalla osallistumaan love and marriage -visaan tai muuhunkaan ohjelmaan, mutta varasimme seuraavaa Meksikon-päivää varten kaksi sukellusta ja vuokrasimme märkäpuvut siitä huolimatta, että vesi olisi kuulemma 27-28 asteista. Hintaa huville tuli 119$/hlö. Aamulla tapaaminen olisi klo 9:15, joten päätimme mennä ajoissa nukkumaan ja jättää viinit illallisella väliin.